En ookkaan aikoihin taas kirjoitellut. Auto koulu emnee huimasti eteenpäin ja kortin saanti lähestyy. Jeejee.

Exät vaan tuppaa aiheuttamaan pään vaivaa, vanha suola janottaa ja sitä rataa. Miksi?? Juuri kun kuvitteli päässeensä kuiville vesille sen kamalan jättö operaation jälkeen, kun vielä minä itse kerroin etten ole valmis suhteeseen ja mitä kaikkea kerroinkaan ja syyt oli hyvät silloin 4kk sitten niin nyt on ihan hirmu ikävä. Byhyy.. Me naiset vaan ollaan niin oikukkaita. En minä kehtais sille enää soittaa enkä mitää yhteyttä ottaa, olkoot, mutta silti... ikävä on.

***

Kaikki työ jonka tein valui hetkessä sormieni läpi, kuin vesi olisi niistä solissut.

Kaikki ne kyyneleet joita en vuodattanut valui nyt niin, kuin olisi pato murtunut kevät tulvan takia.

Kaikki se kylmyys jota olin sydämessäni pitänyt, karkasi ja sietämätön kuumuus täytti sen yllättäen.

Mitä tapahtui? Miksi?

Pelkään, mutta mitä? Suren, mutta mitä? Yritän pitää itseni kasassa ja hallita itseäni kaikin tavoin.

Joku sanoi: "Kontrollifriikki." Mutta miten niin? Yritän vain olla hajoamatta.

Kaikki se työ ja vaiva, ihan turhaa. Yritin olla ilman sinua ja se melkein onnistuikin. Nyt vain olen taas hajoamassa vuoksesi.

Sitä minä suren. Se kuumuus sydämessäni.. rakkautta, mutta silti minä pelkään. Ehkä se on pelkoa sinua kohtaan, jos et tunnekkaan samoin kuin minä.

***

exät on syvältä.... syvällistä jeejee...