Kerta. Se yksi kerta riitti minulle. Ei sen enempää eikä vähempää. Joku olisi voinut kuvitella tämän ikuiseksi, mutta ei se ollut... Olisit silloin sanonut suoraan mitä ajattelit, kuten minä tein. Olisit kertonut kuinka kaipasit toista ja minä en sitä janoa sammutanut.Olisit voinnut tehdä kaiken niin toisin. En minäkään ole pyhimys, enkä halua tehdä itsestäni martyyriä, mutta sanompa vain tämän: Anteeksi, että unohdit mitä rakkaus on, anteeksi, että satutit minua, käänsit veistä sydämessäni vielä senkin jälkeen kun olit tehnyt minulle niin ja anteeksi, että minä uskoin sinua niin sinisilmäisesti. Minä kuitenkin kerroin aina totuuden. Rakastin sinua. Sen minä sinulle sanon ennekuin lähden täältä ikuisuuteen ja vielä kauemas. Niin kauas, etteme enää kohtaa.

Kerta. Se tosiaan riitti minulle. Ehkä en kertonut sinulle mitä tosiaan tunsin. Ehkä olisin voinut tehdä tämän toisin, mutta miten? Jälkiviisaus on se paras, niin sitä kai sanotaan. En minä kuitenkaan ala sinulle jälkiviisauksia sanelemaan, enkä mitään muitakaan viisauksia, niissä minä en ole tunnetusti hyvä. Toivoit, että olisin ollut enemmän luonasi ja niinhän minä tein, mutta et nähnyt sitä oman järjettömän tuskasi läpi. Miksi torjuit minut niin, että joduin lopulta etääntymään sinusta? Rakastumaan toiseen. Ei sellaista voi kertoa, ei päin naamaa. En minä itsestäni syntipukkia tee sinulle ja sen takia haluan kertoa sinulle tämän: Minä en pyydä sinulta mitään anteeksi, koska koen olleeni sinulle koko ajan hyvä. Minä en myönnä olleeni väärässä enkä oikeassa, kaikki mitä valitsin oli minua ajatellen oikein ja sinä et ajatellut kuin itseäsi. Sen minä sinulle halusin sanoa, ennen kuin jatkan omaa elämääni.. yksin.

***

Jotain mitä tuli kerran kirjoitettua....